Seuraavana on muutamia Airan ja hänen ystäviensä kertomia asioita Airan elämästä.

Aira vietti lapsuuden kaksi ensimmäistä vuotta Kannonkosken Otaniemessä. Airan vanhemmat olivat Kristian ja Iida (o. s. Niskanen) Kemppinen. Airan vanhempi sisko Aili oli syntynyt perheen ollessa Amerikassa. Vuonna 1917 perhe muutti Saarijärvelle.

Aira kertoi usein lapsuusmuistojaan ja usein oli esillä hänen leikkitoverinsa Annikki. Hänet ja muut Airan ystävät ja tuttavat tiesin kauan vain etunimiltä. Vasta Ailin muistotilaisuudessa, kun istuin samassa pöydässä Annikin kanssa, sain tietää Annikin sukunimen, joka oli Mäkinen. Tytöt asuivat likinaapureina. Kerran Aira oli huomannut porsaiden olevan humalassa. Kiireesti hän oli juossut hakemaan Annikkia. Annikille oli annettu joku työ, mutta hän jätti sen ja juoksi Airan kanssa katsomaan porsaita. Tytöt antoivat porsaille lisää kotikaljan valmistuksessa syntynyttä mäskiä ja seurasivat huvittuneina porsaiden hoipertelua. Se oli ainoa kerta kun hyvin ystävällinen kotiapulainen Hilda moitti tyttöjä.

Aira kävi kansa- ja keskikoulun Saarijärvellä. Metsäneuvos Pentti Ritoniemi muisteli hyvää ja ihanaa aikaa, jota silloin Saarijärvellä elettiin. Pentin veli Erkki ja Aira olivat samalla luokalla. Aira oli urheilullinen kaunis tyttö, jolla oli herkkä iloinen mieli. Aina hän keksi toisista jotakin hyvää sanottavaa. Aira ja Erkki kilpailivat luokan parhaan oppilaan arvosta. Airan ja Pentin ystävyys säilyi Airan elämän loppuun saakka. Pentti kävi mielellään kylässä Kemppisillä.

Aira kävi lukion Jyväskylän Tyttölukiossa. Kun soitin Airan poismenosta hänen luokkatoverilleen Tellervo Vaaralle lausui hän kahden Airan luokkatoverin kirjoittaman Airan laulun:

Aira on pieni kuin mättäällä sieni,
Mut muistin voima on suuri ja oiva,
Saksass’ on mahti,
mut ruotsissa tahti on hieman hitaanlainen.
Airan pallo lentää kuin nuoli.
Hän hyppää kuin kirppu ja juoksee kuin tuuli.
Pillerit, pulverit, terveysjumpat
hälle voimaa antaa.

Luokkatoverit kertoivat, Airan sydämen olleen täynnä kiitollisuutta kun hän saanut tukea hyvin monelta taholta: kukkakauppiasta toi Airan tilamaat pihakukat ja myös istutti ne, piha kauniina, talo maalattu, naapurissa asuvasta avuliaasta lääkäri oli auttanut, hyvä kotiruoan laittaja jne.

Aira ja Ilona Solja olivat olleet Kivelän sairaalassa työssä molemmat.
Aira ja Ilona olivat paljon yhdessä ja hauskaa oli.
Ilona oli kertonut Airan olleen Kivelän sairaalan oppilaskodin johtajatar.

Hän ja Aira olivat huomanneet Kivelän sairaalan kahden solidaarisen lääkärin Ilkka Taipaleen ja Claes Anderssonin tehneen paljon hyvää sairaalassa. Ruokailun aikana lääkärit, lähinnä nämä kaksi, istuivat ruokasalin keskellä yhden ruokapöydän ääressä ja muut istuivat sivupöydissä. Sivupöydissä oli hyvin ahdasta. Aira ja Ilona Solja olivat välittäneet Helsingin Sanomiin tai Suomen Kuvalehteen valokuvan ahtaudesta. Pian sen jälkeen kukin sai istua missä halusi.

Aira oli ollut Helsingissä töissä ja käynyt terveyssisarkurssin. 1948 tai 1949. Aira tuli Saarijärvelle terveyssisareksi. Inkeri Kuikka muistelee, että Aira oli nätti, söötti, iloinen ja kova puhumaan. Tunsin heti lukkarin rakkautta häntä kohtaan. Työpaikkana meillä oli juuri Herajärven rannalle valmistunut terveystalo. Lääkärinä oli Antti Raippalinna. Terveystaloon tultiin ilman ajanvarausta ja asiakkaat saattoivat joutua odottamaan monta tuntia. Terveystalon avajaispäivänä kävi 54 äitiä.

Saarijärvi oli jaettu kolmeen alueeseen ja ainakin Mahlu kuului Airan alueeseen. Linja-autolla mentiin sivukylille ja polkupyörä pistettiin linja-auton peräosaan. Polkupyörällä kuljettiin sitten asiakkaiden luona.

Aira kävi sairaanhoitajakoulun Seinäjoella. Sinne tuli kutsu rintamalle. Punainen Risti lähetti Airan rintamalle. Aira korosti aina, ettei hän ollut lotta. Hän oli sairaanhoitaja hyvin monessa paikassa rintamalla. Sota-ajoista kertoessaan Aira kertoi eniten Karhumäestä. Sairaalassa siellä oli hyvä henki kaikkien työntekijöiden kesken. Yhteistyö sujui hyvin. Aira oli myös Vieljärvellä, Kirvussa, Äänislinnassa (Petroskoi), jne.
Toiminnastaan sodan aikana Aira sai useita mitaleja. Niiden joukossa on Mannerheimin omakätisesti allekirjoittama kunniakirja. Viime vuonna Aira näytti kunniakirjan minulle. Kehotuksestani kunniakirja kehystettiin ja se oli esillä Airan muistotilaisuudessa..

Paluu Kemppisen suvun aloitussivuun
Paluu kotisivujemme aloitussivulle